NÄIN SE KESÄLOMA TOIMII

Portugali, kesä 2016
 

 

Nyt se on täällä, nimittäin kesäloma! Se aikaa, kun ihminen on rentoutunut, virkeä, stressitön ja saa elää ilman aikatauluja. Ai niin, ja ruskettunut. Viime vuonna teimme ulkomaan lomailun ennätysvuoden ja siksi päätimmekin tänä kesänä viettää loman kotimaassa laitellen pihaa ja rakennellessa ikuisuusprojektia (eli taloa) valmiiksi. Virhe. Tätä lomaa on kulunut nyt kohta neljä päivää ja alan olla seinähullu. Miksei ole mitään aikatauluja, miksi koko ajan väsyttää, miksi koko ajan ärsyttää ja missä hiivatissa se kesä on? Aurinko, lämpö, huhuuu!!! Onneksi on voinut käydä edes salilla hikoilemassa. Vielä kun keksisi mistä purkista vetäisi sen värin pintaan jotta voisi palella tuolla pihalla edes sen näköisenä, että lomaa on vietetty.
Myönnän olevani aurinko addikti. Sitten kun lämpötila alkaa olla mieluummin yli kuin alle +30 astetta, alan viihtyä ja kaivan kesävaatetta päälle. Silloin voin hyvin, kroppa toimii kuin rasvattu ja valkoiset kanankoivetkin alkaa näyttää jaloilta. Nyt ei ole sitä vaaraa. Tässä lomakriisiä potiessani olen ehtinyt jo vakuuttaa itseni siitä, että peilistä mulkoilee ihan sama tyyppi kuin viime kesänä (ilman rusketusta), mitään muutosta ei kropassa ole tapahtunut ja kananjalatkin on oikeasti vain kukkakepit. Kriisin vakavuusastetta kuvaa hyvin se, että sorruin herkuttelemaan. Ostin purkin metsäsienisalaattia ja pussin jälkiuunipaloja. Lohturuoka on hieno asia. Tätä kriiseilyä olen nyt vuodattanut ansiokkaasti myös salin vastaanoton kaunokaiselle. Hän on varmaan tosi otettu tästä kunniasta, koska koettaa itse keskittyä tuleviin syksyn kisoihin ja todennäköisesti hänellä on ihan tarpeeksi tekemistä ilman mun terapeuttina toimimistakin. Anteeksi Laura, olet ihana. Koetan keksiä lomalleni jonkin paremman perimmäisen tarkoituksen, kun kanssaihmisten piinaamisen.

            Jotta teille ei jäisi nyt vallan sitä käsitystä, että murjotan täällä vilttiin käärittynä ihan koko ajan, niin paljastan että olen mä oikeasti uloskin eksynyt. Vuosia sitten pihaan lätkäistiin vuorenkilpeä sinne tänne, jotta saatiin nopeasti jotain vihreää rakennustyömaan jäljiltä. Nyt sain vihdoin aikaseksi kaivaa ne kaikki ylös. Oli aika kova homma, kiitos vahvojen juurten. Tilalle siirtelin pari kuunliljaa ja kanniskelin kiviä kaveriksi. Siinä olikin ihan kiva palauttava treeni salivapaaseen päivään. Kesäkukkien nyppimisessä olen myös kunnostautunut, samoin kastelussa. Yleensä ostan parit kesäkukat kesässä, ihan siksi etten muista niitä kastella tai muutenkaan hoitaa. Nyt nämä samat ovat vielä hengissä, vieläpä hyvässä sellaisessa. Kyllä kelpaa rippijuhlia viikon päästä viettää kun piha kukoistaa, ainakin rikkaruohoista.

 

Suomi, "kesä" 2017

 

            Kaiken tämän piha uurastuksen lisäksi eilen ilma vihdoin antoi mahdollisuuden lähteä yhden rakkaan kesäharrastukseni pariin, nimittäin moottoripyöräilyn. Hyppäsimme päivällä herrani ja tyttäreni kanssa satuloihin ja suuntasimme kohti Porvoota. Prätkän selässä ei kieltämättä kriisit muistu mieleen eikä stressi vaivaa. Se on vaan niin upeaa. Porvoo on hieno kesäkaupunki ja jäätelö joenrannassa maistuu aina hyvälle. Mitä ilmeisemmin mun pitäisi ajaa prätkällä ihan joka päivä ja näin voisin olla parempi lomalainen ja ihminen.

            Nyt lähden keräämään empiirisiä kesäkokemuksia ja etsimään loman perimmäistä tarkoitusta seikkailupuisto Korkeesta. Rohkeasti sulloin itseni sortseihin ja toivon, että löydän hyvin suojaisan ja aurinkoisen paikan mistä tähystää puissa kiikkujia. Aurinkoa jokaisen päivään!     

p.s Ennen tämän julkaisua olen kotiutunut Korkeesta. Siellä oli kylmä. Syön purkin kookosrahkaa ja leikin juovani Mai Tai cocktailia (maistuu ihan samalle). Lomalla tehdään niin.