KOVEMPI,PAREMPI,VAHVEMPI

  

    Tein alkuviikosta jotain, mitä en ole tehnyt sitten viime syksyn, nimittäin kyykkäsin. Ihan sitä perinteistä kapeaa kyykkyä. Kyykky ei muuten ole turha liike, vaikka IS niin kirjoittaisikin. Ai että olikin kivaa, mutta samalla hyvin hämmentävää. Paljonko noita kiekkoja pitäisi oikeen sitten pystyä ylös punkeamaan? En todellakaan ole mikään voimanpesä ja monessa alakropan liikkeessä pääkoppa lyö pahasti vastaan, koska hyvässä muistissa vielä on selkäkivut ja pelko niistä. Maksimeita en ole testannut ikinä. Mun työsarjat ovat 3-5x12-15 toistoa. Ei vähempää. Se tehdään vaikka silmät pullahtaisi ulos päästä.

     Tätä eilen pohdiskellessani jäi päähän pyörimään mietteet nousujohteisesta treenistä. Treenaan kovaa tässä omassa pienten tyttöjen sarjassani, ja vien itseäni aika äärirajoille, mutta kehitynkö kuitenkaan oikeaan suuntaan. Miksi en uskalla ottaa riskiä napauttaa edes niitä pieniä kiekkoja sinne tangon päähän lisää tai valita käsipainoissa sitä seuraavaa kokoa. Mitä se haittaa vaikka en jaksaisikaan tahkota sillä tuota 12 kertaa. Jos jaksan vaikkapa 8 ja vaihdan sitten siihen pienempään ja teen vielä muutaman lisää, niin luultavammin hetken päästä olenkin sinut sen isomman painon kanssa. Tyly fakta päin pläsiä, olen kihnuttanut omalla mukavuusalueellani. Joo, olen tehnyt loppuun asti ja tehokkaasti, mutta voisin olla vielä kovempi, parempi, vahvempi. Hyi minua! Arvaatte varmaan mitä teen Juhannuksena.

 

 

 
    Samaan hengenvetoon voisin avautua myös toispuoleisuudestani. Enkä tarkoita nyt yksioikoisesti kieroa mieltäni, vaan ihan kehon puolieroja. Olen tainnut mainitakin aikaisemmin, että vasen puoliskoni on selkeästi heikompi kuin oikea, ja sen voi todeta ihan silmämääräisellä tutkimisellakin. Jonkin verran olenkin jo avartanut maailmaani yhden raajan liikkeillä, mutta tarkoitus olisi asiaan enempi jatkossa vihkiytyä. Tärkeintähän on mennä heikomman puolen ehdoilla, eikä tieten tahtoen lähteä edesauttamaan puolieroa tekemällä vahvemmalla puolella enemmän ja heikommalla vähemmän toistoja. Sekä ylä- että alakropalle on monia loistavia yhden raajan liikkeitä, joita jatkossa ujutan normi treenien sekaan. Ei se ota jos ei annakaan. Itse kyllä uskon, että tällainen ärsykkeen antaminen ja supistukseen keskittyminen vauhdittaa lihaskasvua. Ja sitähän tässä kiivaasti etsitään, kasvua, kehitystä ja nousujohteisuutta treeniin.

     Juhannustakin pitäisi tässä välissä viettää. Mulla se tarkoittaa perheen yhteistä aikaa, pihaa, grillausta, toivottavasti veneilyä ja treeniä. Kerrankin pääsee treenaamaan ilman aikatauluja, ihan luksusta!
Nautitaan keskikesän juhlasta hyvin mielin, syödään sopivasti ja muistetaan liikkua edes pienten kävelylenkkien muodossa. Siinä grillatessa on muuten hyvää aikaa tehdä vaikka bulgarialaista kyykkyä toinen jalka terassin päällä tai askelkyykykävellä pihaa pari kertaa ympäri. Mutta jokaisen oma valinta, voi olla tekemättäkin.

Rentoa Juhannusta joka tapauksessa kaikille. Olkaa ihmisiksi!