PALJON PUHETTA PYLLYSTÄ

 

    Tällä viikolla on takapuoli taas päässyt otsikoihin, tällä kertaa kuolleen takapuolen syndrooman muodossa. Termi on peräisin kanadalaiselta selkävaivoihin erikoistuneelta biomekaniikan professori Stuart McGill’ltä. Kuolleen peräsimen syndrooma eli pakaralihaksen uinuminen johtuu usein liiasta istumisesta, jolloin lonkankoukistajat alkavat kiristymään ja pakaralihakset lonkkien takana venymään. Kiristyneet lonkan koukistajat puolestaan kiskovat lantion etureunaa alaspäin ja aiheuttavat lopulta selkäkipua. Tuttu juttu monelle istumatyöläiselle. Kuulostaako tutulta? Jos kuulostaa, niin peräsin kaipaa herättelyä! Luin tämän hyvin mielenkiintoisen artikkelin MeNaisista (4.6.2017, Viivi Aaltovesi), käyhän tutustumassa:
http://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva-olo/terveys/pera-ylos-penkista-muuten-uhkaa-kuolleen-pyllyn-syndrooma

     Mutta itse asiaan. Pylly on tärkeä. Sitä joko on tai ei ole, se on liian iso tai liian pieni, väärän mallinen, littana tai roikkuva. Aiheesta voisi varmaan kirjoittaa yhtä monta tarinaa kun on ihmistäkin, loputon suo. Itselläni on viha-rakkaussuhde omaan takapuoleeni. Siellä se keikkuu, niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Tyytyväinen voin olla siitä, että omaan suhteellisen pyöreän pepun ihan luonnostaan. Pakaralihas on varmasti yksi vahvimmista lihaksistani, sitä on kiva treenata ja kehitys näkyy. Toisaalta, peffatreenin laiminlyönti näkyy myös nopeasti veltostumisena. Ja ai sentään sitä housujen ostamisen tuskaa! Siihen ei osto-oppaat riitä, vain tarpeeksi stretchiä voi pelastaa täydelliseltä hermojen menetykseltä.  Voisi kuvitella helposti, että sen pyöreän pepun nyt voi laittaa ihan mihin housuihin vaan, ja kaikki näyttää hyvälle. Väärin kuviteltu. Useammat housumallit litistävät perän sellaiseksi pannukakuksi tai painavat sen sivusuuntaan hehtaarin kokoiseksi. Tämänhetkinen suosikkini on House of Brandonin Plenty-mallin farkku, se venyy ja paukkuu joka suuntaan ollen samalla kuitenkin hyvin napakka ja pepun muoto säilyy. Sitten on tietysti tämä ikuinen Ilmainen vinkki, pylly näyttää paremmalle korkkarit jalassa, koska silloin pylly on töissä.

     Olen monta kommenttia kuullut, että bikinifitnesshän on pelkkää peffan esittelyä. Ihan varma en ole, mutta veikkaisin ettei pelkällä peffalla pärjää, taitanee tarvita jonkinlaiset sätkyttimet sen peffan jatkoksi ja roikottimet pään ja peffan väliin. Haluan ainakin itselleni näin uskotella ja siksi treenaan tasapuolisesti ihan koko ruotoani. Tällä hetkellä isoin kehityskohtani on etureidet ja olkapäät, molemmat kaipaisivat pyöreyttä kipeästi. Mutta se peffa, kyllä naisella pitää olla kunnon perä mistä ottaa kiinni!– kunhan se ei ole bikinifitness perä. Sen saavuttamisessa kun on pakko olla jotain perin hämärää ja iitsekeskeistä. Miten kummassa tuo voikin aiheuttaa niin paljon puhetta, vankkoja mielipiteitä, absoluuttisia totuuksia ja ylenkatsomista? Asetupas peilin eteen, käännä peräsin kohti peiliä ja katso hetki. Siellä se on. Jos olet tyytyväinen näkemääsi, onnea. Jos et, mieti miksi, ja onko se syy siihen, että arvostelet jonkun toisen peräsintä tai sitä työtä mitä sen eteen on tehty. Pylly ON tärkeä asia, minä pidän pyllyistä ja uskallan sanoa toiselle naiselle jos hänellä on hyvä perä. Ei se lohkaise omastani palasta.

 


    Viime viikon treeni tauon jälkeen on virtaa ollut taas hurjasti temmeltää salilla. Rauta tuntuu kevyeltä ja sinne omaan kuplaan solahtaminen on helppoa. Salilla ollessani keskityn somaan tekemiseeni ja olen varmaan todella epäsosiaalinen tuijotellessani tyhjyyteen. Pieniä haasteita mulla on liikkuvuuden kanssa ja lihas tahtoo mennä tukkoon aika helposti eli hierojalla pitäisi käydä paljon, paljon useammin. Myönnän, että raahaudun hierojalle vasta sitten kun pää ei käänny, hartiat hipoo korvannipukoita tai kävely muistuttaa pingviinin vaappumista. Tarvitsisin ehdottomasti hovihierojan, joka pakottaisi lihashuoltoon säännöllisesti.

    Joitain asioita ihmisen pieni mieli ei vaan tahdo sisäistää millään. Selkäleikkauksen jälkeen voin sanoa yhtään liioittelematta, että olen saanut terveyteni takaisin mutta en suinkaan ilman pieniä rajoitteita. Vasen puoleni on huomattavasti heikompi, hermotus tahtoo välillä tökkiä ja maastavetoa en saisi tehdä, se ei vaan sovi vaikka tekniikka olisi kuinka hyvä. Silti säännöllisin väliajoin sitä käyn ”vähän vaan kokeilemassa” ja sitten taas tökötetään jäykkänä kuin aidanseiväs, ei taivutusta eteen kiitos ja lantiotakaan ei sovi pahemmin liikutella. Jälleen kerran on taputeltava itseään olkapäähän ja todettava, tyhmempikin alkaisi pikkuhiljaa ymmärtää. Niin hyvä liike kun mave onkin, koetan pärjätä ilman sitä ja tarjoilen peräsimelleni muita ärsykkeitä.

   Joko muuten vilkaisit sinne peräpeiliin? Lähdetään herättelemään uinuva perä eloon kesän kunniaksi. Meillä jokaisella on bikini peppu, kun sen vaan asettelee biksuihin. Tärkeintä ei ole biksun väri tai malli, vaan se miten sen peräsimen niillä sätkyttimillään kannattelee. Kaikella rakkaudella peräsimiä kohtaan, annetaan niiden heilua vaan!