ELÄMÄÄ PUUROKULHON YMPÄRILLÄ

 * Sisältää mainoksia

                Viime viikolla vieteltiin hiihtolomaa. Teki todella hyvää päästä kotiympyröistä pois ja elää muutakin kuin fitness-elämää. Matkasimme vahvistetulla porukalla Rukan talvisiin maisemiin, mukanamme myös molempien lasten kaverit.

                Loma tuli kaikilta osin hyvään saumaan. Kotona harvemmin ehtii oikeasti levätä, nyt sain myös sitä ”kun ei tarvitse tehdä mitään”-aikaa. On uskomattoman ihanaa istua hiljaisessa ja hämärässä mökissä takkatulen ääressä ja kuunnella koiran tuhinaa. Ei paineita siivoamisesta, pyykkäämisestä, aikatauluista.
Loman aikana tein kolme kevennettyä treeniä laskettelun ja muun ulkoilun lisäksi. Loman aloitti odotettu tankkauspäivä, jolloin maksan ja lihaksen glykogeenivarastoja täytetään eli syödään enemmän hiilihydraatteja.  Saattaa olla, että olin koko päivän yhtä hymyä, teki sen verran hyvää. Paino ei tankkauksessa noussut kuin parisen sataa grammaa ja seuraavien päivien aikana paino laski hieman yli kaksi kiloa. Eli tankkaus toimi kohdallani ihan täydellisesti.

                En kuitenkaan käytä tätä postausta hiihtoloma fiilistelyihin vaan enempi sellaiseen mikä teitä kiinnostaa 😊. Dieetin edetessä uteliaita kysymyksiä ja kommentoijia ympärillä riittää. Niinpä siis vastaan muutamaan paljon kyseltyyn tai kommentoituun asiaan.

Sulla on varmaan nälkä ihan koko ajan?

                   Mikä tahansa dieetti pitäisi suunnitella ja toteuttaa niin, ettei kokoaikaista nälän tunnetta olisi. Tottakai, kun kaloreita lasketaan alas, hetkellisesti keho tuntee nälkää, mutta sopeutuu pian. En siis kärvistele nälkäkurkena päivät pitkät, en todellakaan. 

Joskus on päiviä, jolloin nälkä saattaa yllättää, mutta siinä vaiheessa ruoka-aika on lähellä.

Onko teidän muu perhe jo ihan kypsiä tuohon?

               Tätä pitäisi varmasti kysyä muulta perheeltä. He syövät ihan omaa normaalia ruokaansa, elävät ihan normaalia elämää. Isoimpana muutoksena on se, että äidin saattaa oikeasti löytää illalla sohvalta television äärestä, eikä kodinhoitohuoneesta tai jynssämästä vessaa.
Herrani on ottanut aikaisempaa isompaa vastuuta perheen ruoan laitosta (myös minun ruokahuolto pelaa) ja koiran ulkoilutuksesta.
Ei mua ole eristetty omaan siipeen talossa, ainakaan vielä, joten eiköhän meillä kaikki ole ihan hyvin.

Miltä se tuntuu, kun pitää ajatella koko ajan mitä suuhun laittaa ja punnita kaikki?

                En syö kaikkia ruokia vaa’an kautta. Tiedän montako desiä voin laittaa hiutaleita puuroon, montako lusikallista on oikea määrä kypsää riisiä ja moneenko osaan kana-annokset jaetaan.  Jos teen vaikkapa lihapullia, punnitsen pullan ennen paistamista, ja teen kaikista saman kokoisia. Mutta mitään gramman tarkkaa nyppimistä en tässäkään harrasta. Tämä helpottaa sitten sen annoksen teossa. Kasvikset ja vihannekset? En todellakaan punnitse niitä. Kahvi? Tottakai juon ja paljon, lirauksella rasvatonta maitoa.

Reistaileeko terveys paljon?

              Jostain syystä ajatellaan, että fitness on aina terveyden kanssa leikkimistä. Me ihmiset ollaan erilaisia, toisen kroppa reagoi asioihin toisella tavalla kuin toisen. Naisella vaikuttaa hormonaaliset asiat vielä kaiken muun päälle, joista osa välittää ja osa ei.
Mun terveys ei ole reistaillut mitenkään mistä pitäisi olla huolissaan. Vastustuskyky on pysynyt hyvänä, aineenvaihdunta toimii, pääkin keikkuu tukevasti hartioiden päällä vaikka kaikki valot ei aina ihan päällä olekaan.  
Dieetin myötä palautuminen on toki hitaampaa, välillä jalat painaa aika paljon ja tavarat ja asiat unohtuu. On päiviä, jolloin on väsyneempi kuin toisina. Välillä tuntuu yksinäiseltä. Mutta olo on kuitenkin hyvä, en kärsi enkä riudu millään tavalla.
Oma, ja vain oma, mielipiteeni on, että jos dieetti käy terveyden päälle, tehdään jotain väärin ja pahasti.

Voitko antaa tuon sun ruokavalion mulle, niin saisin itseni kans tuollaseen kesäkuntoon?

                  Mietitäämpä hetki…en. Nyt en ole ilkeä, arvosteleva, inhottava tai mitään muutakaan, mutta kaikella rakkaudella, ei tätä kuntoa pelkällä dieetillä saavuteta. Ensin siihen on tehty hemmetin paljon kovaa työtä pohjalle, syöty pirusti ja kasvatettu lihasta. Vasta sen jälkeen sieltä voidaan kaivaa esiin tämä kunto. Jos mielit tällaiseen kesäkuntoon, aseta tavoite parin vuoden päähän, treenaa systemaattisesti ja päämäärätietoisesti.
Dieetit ja ruokavaliot ovat myös yksilöllisiä, ne suunnitellaan niin, että makrot ovat painoon, pituuteen ja tavoiteltuun lopputulokseen nähden optimaaliset.

Onko niitä kuvia pakko näpsiä koko ajan?

                On ja ei. Oma silmä ei näe tapahtuvaa muutosta peilin kautta samalla tavalla kuin jos katsot sitä kuvasta. Jotta näet oman kehityksen ja dieetin etenemisen eli kiristymisen, on vertailukuvien ottaminen tärkeää. Näin ei luo itselleen tunnetta, että junnaa paikallaan.
En ole koskaan ollut mitenkään kova peiliin tuijottelija, itseni ihailija, mutta kyllä nykyisin tulee välillä ihan pysähdyttyä peilin eteen. Minä olen oikeasti tuolla. Minä olen tehnyt hurjan työ noiden lihasten eteen mitkä alkavat selvästi näkyä. Uteliaisuus itseään ja omaa kehoaan kohtaan on hyvä asia, se pitää pyörät pyörimässä.

Miten sä kestät, mä en pystyis tuohon ikinä!

                    Jos tämä olisi helppoa, kaikki tekis tämän. Ihan kuten pyörällä ajon. Tämä harrastus ja laji vaatii todella paljon pitkäjänteisyyttä ja mielen lujuutta, tottakai määrätynlaisesta fysiikasta on etua. Tätä täytyy oikeasti haluta niin paljon, ettei kykene näkemään esteitä tai hidasteita.
Jostain syystä fitness on lajina sellainen, että lähes kaikilla on siitä mielipide. Sitä saa haukkua, sitä harrastavat lokeroidaan, sen lopputulosta ihannoidaan mutta silti sitä kritisoidaan. Naisten keskuudessa se aiheuttaa ivaa, selän takana puhumista, minkä usein kyllä luen silkaksi kateudeksi. Sori vaan naiset.
Jos harrastaisin hiihtoa, ei kukaan vaivautuisi kertomaan vankkaa mielipidettään ja arvostelemaan minua. Hiihtohan on todella hyvä harrastus. Mutta koska olen valinnut muokata kehoani ja saatan vielä itseni bikineissä ihmisten eteen, se on pöyristyttävää. Että kehtaa, aikuinen ihminen ja vielä äiti!
Jos se on minun valintani, se ei häiritse herraani, eikä saata lapsiani vaaraan, miksi minua pitäisi millään tavalla kiinnostaa muiden tuhinat? 

LOPPUKEVENNYS ELI BRUNSSILAHJAKORTIN ARVONTA!!

                Vaikka oma elämäni tällä hetkellä pyörii aamu- ja iltapuuron välissä, annan teille muille mahdollisuuden elämän suurimpiin nautintoihin, eli syömiseen!
Kerro instan tai FB:n kommenttikenttään mikä on sun elämän urheilukohokohta ja osallistut 4 hengen brunssilahjakortin arvontaan.
Lahjakortilla pääsette 10. tai 11.3 Salmiakka&Lakritsi-teemaiselle brunssille Ravintola LämpöönSuvilahteen.
Lahjakorttia ei voi vaihtaa rahaksi tai käyttää muuna ajankohtana.
Arvonta suoritetaan 7.3.2018.

Aurinkoista ja kirpsakkaa tulevaa viikonloppua!