MILTÄ SE TUNTUU KUN KROPPA MUUTTUU

                Sitä oikeaa dieettiä on nyt takana vuoden vaihteesta lähtien, josta parisen viikkoa vasta vähäisillä kaloreilla. Kuten viimeksi kirjottelin, jokainen päivä on erilainen, tuntemukset vaihtelee, kokoajan palelee ja välillä ketuttaa. Silti oma mieli on onneksi jälleen asettunut sinne positiiviselle ja terveen uteliaalle puolelle. Mitä tässä sitten on tapahtunut.

VATSA TYYTYI KOHTALOONSA

                Suursyömärille ruoan väheneminen on aika shokki ja ensimmäinen viikko meni aika tavalla nälkää pidellessä. Samalla tuli myös hetkellinen energiatason romahtaminen. Nyt masu ja elimistö on selkeästi ryhdistäytyneet, eikä nälkä enää vaivaa. Energiatkin riittää koko päiväksi, eikä vaan ensimmäiseksi kahdeksi tunniksi heräämisen jälkeen, kuten viikko sitten tuntui.

KUKA TUOLLA PEILISSÄ ON?

                Vaikka painokiloja ei ole lähtenyt mainittavasti, kiristymistä on tapahtunut paljon. Ensimmäisenä peilistä katsoo kaventuneet kasvot ja damn, lisää ryppyjä! Tämä taitaa olla väistämätön juttu, kun rasva pakenee.
Yläkropan lihakset alkavat näkyä eri tavalla kuin ennen, on pikku muhkuraa siellä ja täällä. Vatsapalat näkyy jo ja kyljetkin silottuu. On se ihmeellistä. Minussa asuu kaikki tuo.
Eilen tyttäreni ehdotti, että ostaisin pienempiä housuja, koska reiteni on kaventuneet ja housut roikkuu päällä. Pysyy vielä ilman henkseleitä! Tein jo aikaisemmin päätöksen, että pienempiä vaatteita en aio ostaa, koska paino tulee takaisin ja oma vanha vaatekoko sen mukana. Vaatteet saavat siis surutta roikkua hetken, jos niikseen tulee.

MISTÄ NAUTIN ENITEN?

                Ei ole kieltäminen etteikö kiristyvä kroppa saa aikaan hyvänolon tunnetta. Kyllä se saa. Kovan työn tulos alkaa näkyä ja kyllä siitä mielestäni saa olla ylpeä. Samalla se tuntuu kuitenkin vähän vieraalta, koska olen aina elänyt siinä normaalissa vartalossani kiloja seuraamatta ja pääsääntöisesti aina tyytyväisenä itseeni.
Kiristelyn myötä salitreenin päätteeksi olen ottanut tavakseni muutaman kerran viikossa istahtaa infrapunasaunaan. Sitä ihanaa rentouden ja lämmön tunnetta ei voita kyllä mikään. Ihana pelastus aina palelevalle ja minuuttiaikataululla elävälle ihmiselle, sisäinen lämpö, apu palautumiseen ja rauhoittuminen samojen seinien sisällä. Me like!

Must have työrukkaset

MIKÄ EI SAA KILJAHTELEMAAN ILOSTA?

                Kirkkaimman pystin vie tässä paleleminen, ei epäilystäkään. Minulla on huono ääreisverenkierto paksun veren vuoksi, ja kädet ja varpaat ovat aina enempi jos vähempi kohmeessa. Nyt kylmä on vallannut ihan koko kropan. Palelen vaikka päällä on kaksinkertainen vaatemäärä tai olen kotiloitunut untuvapeiton alle. Töissä olen varmasti varsin mielenkiintoisen näköinen nyytti kaikkine vermeineni mitkä survival-pakkaukseen kuuluu. Ja tämä ei kuulemma tästä tule hetkeen helpottamaan.
Makeaa tai herkkuja en kaipaa, mutta kaihoten katselen muun perheen tortilla illallista tai parmesan risottoa kunnon pihvin kera. Lurps. Ihan vielä en ole tehnyt itselleni kisojen jälkeistä ruokalistaa, mutta se on varmasti tulossa jos itseäni yhtään tunnen 😊

MITÄ ODOTAN SEURAAVAKSI?

                Ei tule varmaankaan yllätyksenä, jos sanon, että odotan ensimmäistä tankkauspäivää kuumeisesti. Siitä ei ole vielä sovittu, mutta jos kiristyminen etenee aikataulussa, tulossa se on ihan varmasti. Tankkauspäivä ei tarkoita holtitonta syömistä, vaan valmentajan kanssa suunnitellaan mitä päivän aikana pitäisi napaan saada ahdettua. Perinteisesti tankkaus pitää sisällään paljon hiilihydraattia, joka voi olla sitten vaikka sitä pullaa. Ja jos mulla oikeen hyvä tuuri käy, saatan saada jopa jätskiä. Mutta sen näkee sitten.
Treenin osalta toivon, että energiatasot pysyy hyvänä ja saan tehdä mahdollisimman pitkään normaalia treeniä hyvällä sykkeellä. Nautin siitä raudan vääntämisestä ja poltteesta lihaksessa. Mieluummin kävelen ankkana raskaan treenin päätteeksi, kuin luovutan kesken siksi, ettei voimat vaan riittäneet. Se ehkä jopa vähän pelottaa, koska en ole helposti periksi antavaa sorttia. Kesken jättäminen tuntuu itsensä pettämiseltä ja nössöilyltä. Tässä kohtaa pitäs kuitenkin sitten osata olla armollinen itselleen. Vääränlaisella väkisin puskulla rikkoo vaan itsensä, eikä siitä suurempaa hyötyäkään enää ole.
Viikon päästä perheemme starttaa hiihtolomalle Rukan maisemiin. Salitreenin kylkeen pääsee kurvailemaan rinteeseen ja nauttimaan mökkielämästä. Siellä lepää niin sielu kuin lady.