LUPAAN OLLA ITSEKÄS

 

               Uusi vuosi tuli ja sitä myötä myös lupaukset. Teitkö sellaisia ja ovatko ne vielä pitäneet?
Perinteisesti kait luvataan antaa aikaa enempi ystäville, tehdä elämäntapamuutos ja muuta kivaa. Minä lupasin tänä vuonna olla itsekäs vajaan puolen vuoden ajan, sitten mietin asiaa uudelleen.

Itsekäs Minä-projekti

                Olen aikasemmin kertonut, että mulla on aina aikaa ja palveluksia muille, ja vasta sen jälkeen itselleni. Eli ei siis oikeasti ikinä. Tämän takia tein itselleni lupauksen, että nyt se loppuu ainakin hetkeksi. Ei pikkuhiljaa ja tapaus kerrallaan, vaan totaali stop. Jos aion selvitä työstä, perheestä ja kisavalmisteluista kunnialla, nyt on aika olla itsekäs. Se kuulostaa tosi ikävälle, ja joo, todella itsekkäälle.  Sitä se varmasti on.
Joka suuntaan kun lupaat tehdä sen pienen jutun, hoitaa sen pienen asian, ottaa osaa siihen ja tähän, lähteä mukaan sinne ja tänne, niin kalenteri onkin täynnä illat ja viikonloput. Mukavatkin asiat alkaa tuntua velvollisuuksilta, jos lepoaikaa ei jää yhtään. Tiedättekö, se aika kun mennään hetkeksi sohvalle ja otetaan vartin torkut, katsotaan joku sarja tai luetaan mainoslehti läpi. Mulla ei ole ollut sitä aikaa vuosiin, ihan oikeasti. Tähän samaan Itsekäs Minä- projektiini kuuluu myös se, että otan vapaata myös kuuntelijan ja kaveri psykologin hommistani. En voi keskittyä olemaan paras minä, jos valvon yöt ja pohdin muiden asioita. Kuulostaa jälleen itsekkäältä, hylätä nyt ystävätkin. En minä ketään aio hylätä, minä otan pienen loman vaan. Uskon, tai ainakin toivon, että oikeat ystäväni sen ymmärtävät.


Kiireinen tammikuu ja irti kotihengettären roolista

                Ihan kokonaan en voi vielä ummistaa silmiäni muulta maailmalta tammikuussa. Herrani nimittäin suuntaa taas sinne missä pippuri kasvaa muutamaksi viikoksi ja kodin pyörittäminen makaa minun harteillani tämän ajan. Toivottavasti hän nyt sitten lepää kunnolla, koska paluun jälkeen kotona odottaa ne oikeat kotihommat 😊. Kotihengettären rooli lähtee nyt vaihtoon ja minä nimitän itseni oloneuvokseksi. Ainakin omassa mielikuvituksessani.
Vai onko teidän mielestä ihan ok pyytää toista osallistumaan enemmän edes muutaman kuukauden ajan kotihommiin, jos itse yleensä hoidat kaiken pyykkäyksestä siivoukseen? Voiko tällaisessa asiassa sanoa, että minä en nyt tee, sinun vuoro? Ja onko edes oikeutettua vedota siihen, että haluan keskittyä kisavalmisteluihin, koska itse olen tämän päätöksen tehnyt, ei muu perhe? Nalle Puh naputtaisi tässä kohtaa ankarasti sormella päätään ja miettisi kuono kippuralla.  Pienenä tarkennuksena kerrottakoon, että en ole hylkäämässä lapsiani ja koiraani, jos nyt jollakulla sellainen asia mieleen vilahti. Itsekäs Minä rakastaa silti perhettään yli kaiken, hän vaan saattaa aikaisempaa useammin sortua olemaan ”Huono Äiti”.

                Niin tai näin, päivät kuluu ja moni asia alkaa konkretisoitumaan. Olen ostanut kisalisenssin, kisabikinit ovat jo ihailtavana kotona, poseeraaminenkaan ei ole enää ihan niin pelottavaa ja ruokavaliokin alkaa pikkuhiljaa muuttumaan. Jokainen viikko vie lähemmäs kisoja ja toivottavasti kroppa on myötämielisesti mukana ja kiristymistä tapahtuu. Sen voin ainakin todeta, että mahtaviin uusiin ihmisiin ole tutustunut tässä loppuvuoden aikana ja saanut heiltä nyt jo paljon kannustusta ja vastauksia mitä oudoimpiin kysymyksiini. Projekti Itsekäs Minä pistää tänään herran hoitamaan tytön harrastukset, poika hoitakoon koiran ulkoilutuksen ja suuntaa itse treenaamaan koutsin kanssa ja katsomaan mitä uusia juonia sitten punottaisiin.

 

 

Virkeää ja itsekästä vuoden alkua jokaiselle tasapuolisesti!