YLPEÄÄ TIIMILÄISTÄ EI FLUNSSA NUJERRA

 

            Flunssa on vihollinen, oikea tunnelman droppaaja. Miksi se osuukin kohdalle lepoviikon jälkeen, kun olet juuri päässyt kunnon sykkeellä takas hommiin. Miksi se ei voinut tulla just ennen sitä lepoviikkoa? Ärsyttää, kiukuttaa, itku-potku-raivarit. Sairastin viime vuodenvaihteen ympärillä yli kolmen kuukauden flunssakierteen, jonka aikana kävin läpi kaikki hengitystieinfektiot vuoron perään ja loppuhuipennuksena mykoplasman sekä keuhkoklamydian. Jotain saattoi takaraivoon jäädä muhimaan ja tällä kertaa otin aikalisän heti kun oireet pukkasivat päälle – vaikka ketutti ihan maailmanlopun verran. Pureskelin inkivääriä, tankkasin vitamiineja, hörpin Fitlinen Restoratea, huuhtelin poskionteloita ja suihkutin ne varmasti täyteen kaikenlaisia suihkeita.  Ja tadaa, keskiviikkona kevyt treeni ja torstaina sitten jo satakaksyt lasissa. Voitin! Älä tuu mulle uhitteleen! Hah!

            Torstaina treenasin koutsin piiskaamana selkää, olkaa ja hauista. Pikku videokin sieltä otettiin (kuvat näpsästy videosta ja siksi vähän rakeisia), ja voihan hitsi sentääs, selkä on oikeasti ottanut harppauksen eteenpäin ja pikku muhkuroita siellä on. Mikään ei motivoi paremmin, kun kehityksen näkeminen. Toisaalta minulla se myös ruokkii hurjaa vimmaa piiskata itseäni vaan enemmän. Se on se kohta, kun silmiin syttyy se määrätty palo. Kehitys pysähtyy, jos jäät leijumaan tyytyväisyyden kuplaan. Ehei, ei tässä vielä olla tyytyväisiä, ei edes sinne päin, ei veistoksia yhdeltä istumalta muovata 😉

 

             Eilen treenin päätteeksi istuin alas salin omistajan Jarkon kanssa ja jutustelimme hieman tiimi asiaa. Aika iso virne saattoi kasvoilla olla siinä vaiheessa, kun se tervetuloa tiimiin tuli ilmoille. Eli nyt voin kertoa ”virallisesti”, tiimini ensi keväänä on Power Fit Vantaa. Mulle todella iso asia, saattoi ruodon mitta oieta heti parilla sentillä. Olen vähän tällainen paikkauskollinen eläjä, kiinnyn asioihin ja paikkoihin, joissa viihdyn ja tunnen olevani tervetullut. Tuo sali on sitä, lähes kuin toinen koti (jep, kliseistä ja blaablaa mutta niin totta) jossa tiedän saavani tukea ja vastauksia ihan jokaiseen kysymykseen. On hienoa päästä edustamaan sellaista tiimiä, johon luottaa ja tietää, että ne ihmiset siinä tiimissä on urheilijaa varten. Mun tehtävä on nyt vaan treenata ihan hitokseen, olla sen luottamuksen arvoinen ja tuoda toivottavasti tiimille menestystä. Ne tiimiverkkarit ansaitsee sen parhaan version minusta. Se on mun goal.

            Aika hymyssä suin siis lähdetään kohti viikonloppua. Iltapäivällä startataan kohti Hankoa, jossa meidän uusi vene (meille uusi) meitä odottelee. Toivottavasti sää suosii ja saadaan nauttia oikein kunnolla. Toisaalta, nyt on niin hyvä fiilis kokonaisvaltaisesti, että tätä tunnelmaa on aika mahdotonta dropata.

 

             

 

           

PEILISTÄ KATSOO PAHIN VASTUSTAJASI

Kuva lainattu netistä

             Se pitää muuten paikkansa, tuo otsikko nimittäin. Oma pää on outo kapistus, se ei läheskään aina pelaa kanssasi samalla puolella tässä pelissä. Hetken voi huijata itseään ja väittää päättäneensä jotain, mutta jos ei omaa päätään ole sitouttanut hommaan, alkaa se pian kyseenalaistaa päätöstäsi ja tarjoilla muita vaihtoehtoja. Oma peilikuva on niin paljon muutakin kuin näky siitä mitä olet pukenut tänään päälle tai onko tukka hyvin. Sitä pitää kunnioittaa, katsoa sopivan kriittisesti, se pitäisi pystyä näkemään sellaisena millaiseksi sen aiot muokata, sitä pitäisi rakastaa mutta liiankaan tyytyväinen ei saisi olla. Sen kanssa pitäisi löytää yhteiset pelisäännöt. Sitä pitäisi uskaltaa katsoa silmiin. Tässä pelissä voittajana selviää ne kenellä on se oikeanlainen nälkä. Nälkä olla parempi kuin ennen, ja uskallusta ja tahtoa tehdä työtä sen eteen.

 

Hieronnan jälkeen

            Kerroin viime postauksessa, että olin kohdellut kroppaani aika huonosti ja lähdin anelemaan anteeksiantoa hierojan pöydältä. Lihaskalvot olivat todella kireällä ja esimerkiksi nilkkojen lihaskalvot olivat tukkiutuneet, eli käytännössä kuivat. Eipä se siis ole ihmekään ettei lihas ole päässyt kasvamaan. Jälleen kerran nöyrä lupaus huoltaa kehoa paremmin, pitää huolta että nesteet liikkuvat lihaskalvoillakin ja käydä hierojalla ennen kuin ollaan tässä pisteessä. Hieronnan jälkeen jalat tuntuivat ihanan keveiltä ja etureittäkin pystyi ”höllyttämään”.

 

            Valtavan motivaatio boostin sain alkuviikosta, kun sain käsiini uuden treeniohjelman sekä ruokavalion. Ruoka sen kun lisääntyy ja treeni muuttuu intensiivisemmäksi. Normaalia treenijakoa heilautellaan myös aika kovaa, ja samana päivänä saattaa treeni koostua vaikkapa etureidet+olkapäät+ojentajat tai rinta+selkä+olkapää liikkeistä. Pitkät ja lyhyet toistomäärät vaihtelee riippuen päivästä, liikkeestä ja viikosta, ja aina tehdään sillä maksimipainolla. Todella tervetullutta vaihtelua ja minunlaisellani itseni haastajalla sukat pyörii jalassa silkasta innosta. Lupasin itselleni myös ottaa kuvan kerran viikossa, jotta voin sitten katsoa tapahtuuko sitä edistystä mihinkään suuntaan. Täytynee lahjoa herrani kuvaajaksi, muuten tämä varmasti jää. Sitä en lupaa julkaisenko niitä ikinä, mutta never say never. Itseään kun vaan peilistä kurkistelee, omaan silmään sieltä tuijottaa aina se just samankokoinen minioni takaisin. Se pää, se pää.

Äiti, osaatko sä tehdä sydäntä? Täytyihän se
harjoittelu ikuistaa.

            Arkeen sujahtaminen on sujunut yllättävän helposti, kiitos tuon mainion kesäsään 😊. Eihän tälle voi kun nauraa. Unirytmi on toki ihan hakusessa. Yhtään ei väsytä ennen puolta yötä, mutta sisäinen kello tietää herättää viimeistään klo 5.45.
Toivottavasti mahdollisimman moni teistä on varannut aurinkoloman jonnekin etelän kohteeseen ja pääsette lataamaan d-vitamiini akut. Niitä todella tarvitaan.
Biksut on muuten paljon kivempi sujauttaa päälle, kun häiritsevät ihokarvat on hoidettu pois pitkäksi aikaa. Tämä tarjous on siis kuin tehty teille lomailijat!

Spa Lotuksessa brasilialainen sokerointi vain 50€ (norm. 75€). Tarjous on voimassa koko heinäkuun ja kerralla voi varata useammankin ajan tarjoushintaan, ja näin säästää hurjasti niin omia hermoja kuin rahaa.
Sokerista loppuviikkoa kaikille!

 

Yhteenveto kesälomasta ja paljastuksia pienestä mielestäni

Joskus myös mekko päällä

 

            Niin se sitten meni, nimittäin kesäloma. Mitkä olivat loman kohokohtia, mitä jäi kolmesta viikosta käteen? Ehdottomasti se, että jaksoin valvoa pitkään iltaisin, ehdin lukea, siivota antaumuksella kaikki kaapit ja hyllyt (olen oikeasti siivonnut kolme viikkoa, todella säälittävää), pestä ikkunat, juhlia esikoiseni ripillepääsyä ja viettää aikaa äitini ja sisarusteni kanssa ja tietysti treenata ihan hitokseen. Mitä sitten jäi puuttumaan? Yrittäjäperheen raadollinen elämä iski tänä kesänä kasvoille ihan kunnolla, herrani ei nimittäin ollut päivääkään kanssani lomalla samaan aikaan. Se kaihertaa eniten. Olemme olleet yhdessä kohta 20 vuotta mutta silti kaipaan mieheni läsnäoloa ja nautin hänen seurastaan. Me ollaan sellainen tiivis kombo, ja loma ei tunnu lomalta ilman häntä. Niin se vaan on. Takertujako? En ole, päinvastoin. Löytänyt vaan sen, kenen kanssa voi olla shamppanja ja vaahtokarkki, gini ja tonic, you know.
Lisäksi puuttui se kesä, millaisena minä sen ottaisin avosylin vastaan; aurinkoa, lämpöä, lämpimiä iltoja, aurinkoryppyjä silmäkulmissa ja pisamia poskipäillä. Yksinkertaisesti, siirrän ajatukset ensi kesään ja toivon että se kohtelisi minua hieman enemmän silkki hansikkain. Ainakin kesäkunto pitäisi olla vuoden päästä aika kohdillaan, jos ei muuta 😊

Pienet olkapäät ja nätti napa, vatsalihaksista
ei voi oikein puhua

 

            Loma-ajan treenit on menneet kivasti ja lievää liika intoutumistakin on havaittavissa. Koska olen päässyt salille ajan kanssa, olen etsinyt etureisien hermotusta urakalla, hinkannut yhden raajan liikkeitä selkä- ja olkaosastolle, ja huomannut, että kyllä ne olkapäät minullekin alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Hyvin pienesti, mutta alku se on sekin. Toisaalta, etureisien kanssa on sitten tullut ne överit. Olen hinkuttanut ja rassannut niitä siihen malliin, että huomenna menen hierojalle aukaisemaan pahimmat jumit ja luultavasti myös kalvoja käsitellään. Jalat on tönköt, niitä särkee ja niihin iskee sellasia pieniä sähköiskuja, jotka välillä sattuu ihan irvistämisen arvoisesti. Hyvä minä, ihan loistavasti suoriuduttu jälleen kerran! Sanomattakin selvää, että tällä viikolla ei olla jalkoja tehty. Luotan kuitenkin siihen, että nousen hierontapöydältä kevyenä kuin ballerina ja valmiina paahtamaan etureisijumppaa entistä kovemmalla tahdilla.

             Sitten niihin pääkopan kiemuroihin. Me ihmiset ollaan jänniä siinä mielessä, että haluamme aina tietää toisistamme jotain erikoista, salaista tai herkullisen paljastavaa. Ai et sinä vaan halua? Tunnusta pois, kyllä haluat! Itse koen, että monesti ne tekevät ihmisestä inhimillisen ja saattavat jopa paljastaa jotain sellaista, mitä olet toisesta luullut päinvastaisesti. Tässä siis joitain asioita sielunelämästäni tai taidoistani.

En ole kovinkaan kummoinen uija. Tiedän teknisesti miten uidaan rintaa tai kroolia mutta en suostu itse niitä uimaan, kellun selälläni mieluiten. Rakastan lasten kellukkeita, koska tunnen itseni varmaksi vedessä niiden kanssa. Varsinainen merenneito suorastaan.

Syön kalaa liian harvoin, koska vihaan ruotoja ja kala maistuu usein suussani kalanmaksaöljylle.

Kannan puolen maailman huolia harteillani. Jään usein päiväkausiksi pohtimaan miten voin auttaa tai ratkaista toisten haasteita, niin töissä kuin vapaa-ajalla ja samalla unohdan itseni. Olen välillä todella väsynyt tämän vuoksi.

Olen ujo, enkä usko että ketään oikeasti kiinnostaa minun elämäni tai minä ihmisenä. Kuulen usein, että ihmiset pitävät minua pelottavana tai vaikeasti lähestyttävänä, mutta oikea syy siihen on ujous.

Vaikka olen nopeatempoinen ihminen, joissain asioissa en pysty kiirehtimään. Sellaisia ovat esimerkiksi suunnittelu (lomat, matkat, menot). Niissä painostus ja hoputtaminen saa minut totaali lukkoon ja alan vältellä asiaa. Asioille on oma aikansa ja paikkansa, ja näissä olen hetkessä ja fiiliksessä eläjä.

Olen kiitoksella eläjä ja petyn usein kun kiitosta ei tulekaan. Tähän samaan kuuluu myös se, että rakastan lahjoja ja huomiota, vaikka vähättelenkin usein sitä ja väitän, että ei haittaa vaikka synttärilahjani unohtui. Kyllä se kirpaisee.

En osaa olla kateellinen toisille, vaan tunnen suunnatonta iloa muiden onnistumisista ja saavutuksista. En osaa ajatella, että olisi minulta pois jos pystyn auttamaan toisia eteenpäin tai menestymään.

Vihaan valehtelua, kieroilua ja pahan puhumista selkäni takana. Ympärilläni on ihmisiä, jotka sitä harrastavat ja luulevat etten sitä tiedä. Hah, tiedän minä, mutta olen asian yläpuolella ja kohtelen teitä silti hyvin. Minua saa kyllä arvostella ihan vapaasti.

Fiilistelen usein salaa lähteväni ulos bilettämään ja kesäterassille. Ikinä en kuitenkaan mene. Syistä, että kukaan ei koskaan pyydä, alkoholi ei oikeen sovi mulle (sairastan jäätävän krapulan jo parista viinilasillisesta) ja olen liian mukavuudenhaluinen. Herään sitten kuitenkin mieluummin pirteänä aamulla aikaisin ja menen salille. Mutta tunnustus, suurin syy on se ettei kukaan koskaan pyydä.

En koskaan jätä asioita puolitiehen ja seison aina sanojeni takana. Huumorini on aika kiero ja viihdytän itseäni joskus provosoimalla ympäristöäni, mikä aiheuttaa aika-ajoin hämminkiä. Tunnustus, nautin siitä.

Siinäpä niitä muutama, eikä kertominen edes sattunut. Mitään suuria paljastuksiahan nämä eivät ole, eivätkä tee ketään onnelliseksi, mutta kertoopa ne ainakin sen että olen aika monimutkainen ihminen.

Nauttikaa te kesästä. Se tulee kyllä nyt kun mä siirryn takaisin arkeen. Mutta jäähän silti viikonloput.

 

Rippijuhlien herkkuja
 

 

           

MUTTA KUN SE SELLULIITTI

Kuva lainattu netistä

            Sosiaalisissa medioissa ja blogeissa tykätään viljellä kaikenmoisia fraaseja terveydestä ja kehosta, ”your body is your temple”-tyyliin. Sen fraasin saa tägätä kokemukseni mukaan vain, jos kuvassa on kauniisti aseteltu ruoka-annos superfoodpakettien ja puntarin vieressä, tai joku upea treenikuva tasapainoasennossa tai zenimäisesti istuen. Voin kuvitella, että osaa ihmisistä ahdistaa moiset. Terveellisestä ”fitness” elämäntavasta tehdään vakavaa, liian vakavaa. Kaikki sen ympärillä on vakavaa: treeni, ruoka, ulkonäkö, vaatteet. Mun mielestä ihmisen pitää liikkua, koska hän haluaa tehdä itselleen hyvää, ja syödä, koska nauttii siitä ja haluaa voida paremmin. Tästä päästäänkin hienosti aasinsiltana itse otsikkoon eli selluliittiin. Aihe, joka saa varmasti monet suutahtamaan mutta otan riskin ja sohaisen, tyhmänrohkea kun olen.

            Se alkaa aina kesän kynnyksellä, kauhea voivotteleminen miten selluliitista voi päästä nopeasti eroon. Mikä on paras voide, mikä paras hoito ja mikä paras kapseli. On myös hyvä muistuttaa useampaan kertaan, että kaikilla on selluliittia, ei vaan ylipainoisilla. Tavallaan totta, tavallaan ei. Kaikilla ei ole selluliittia. Selluliitti on elintasoilmiö, ja siksi sitä esiintyy myös nuorilla ja hoikilla. Sen aiheuttajalista löytyy yhtä paljon elintavoista, kuin sukupuolesta tai perintötekijöistäkin. Jos syöt epäterveellisesti, paljon sokereita ja rasvaa, laiminlyöt veden juonnin, käytät alkoholia ja tupakoit, liikut ja venyttelet vähän, olet todella hyvä kasvualusta selluliitille. Jos siis haluat esitellä siloiset sääret ja pepun ensi kesänä, kannattaa aloittaa remontti nyt! Fiksaa ruokavaliota, aloita verenkiertoa aktivoiva liikunta. Et tarvitse fitness ruokavaliota, nälässä kituuttamista tai alhaista painoindeksiä, kunhan jätät kaiken ylimääräisen pois perusruokavaliostasi ja juot sitä vettä. Voiteilla ja harjauksella ihon pintaa saa varmasti kauniimmaksi mutta eivät ne polta rasvaa. Itse koen, että ne ovat sitten se piste iin päällä. Tuhahtele vaan, että hyvähän se siellä on huudella. Niin onkin, viime kesänä sitä oli, tänä kesänä ei. Kiitos ravinnon ja salitreenin sopivan kombon, mun bikinikuvia ei tarvi silotella.

Kuva viime viikolta, ei filttereitä tai muutakaan silottavaa

            Sitten kevyempiin aiheisiin, nimittäin juhliin. Kesäjuhlat on ihan parasta. Yksiäkään häitä en edelleenkään pääse juhlistamaan, mutta rippijuhlia on kolmin kappalein, joista yhdet oman esikoisen. Kesällä kaikki viikonloput pitäisi julistaa sateettomiksi, koska jokainen juhla ansaitsee tulla juhlituksi ulkona. Kesäjuhlissa pitää saada pukeutua kevyisiin kesämekkoihin ja nauttia. Tässä viikon aikana olen myös ratkaissut viimeksi tuskailemani rusketus haasteen. Aurinkoa ei ole loman tälläkään viikolla pahemmin näkynyt, joten vastaus löytyy purkista, Curasano spray. Ihan lyömätön tuote, joka sopii kaikille (mukautuu ihon omaan pigmenttiin). Spray levitetään levityskintaan avulla, se kuivuu hetkessä, ei tahraa ja on tuoksuton. Mikä parasta, se levittyy täysin tasaisesti eikä jätä laikkuja. Jos siis et onnistu saamaan rusketusta taivaalta tai haluat suojella hipiääsi ennenaikaiselta vanhenemiselta, niin tässä on testaamisen arvoinen tuote. Jo yhdellä kerroksella saa kauniin päivetyksen parissa sekunnissa ja kerroksia lisäämällä saat varmasti katseen kestävän rusketuksen. Tämä ei muuten ollut maksettu mainos 😊

Kuva lainattu netistä

            Mun kesä- ja juhlalook on aika helppo juttu, kiitos Marjun tekemien kulmien kestopigmentointien ja Hannan tekemien luonnollisten volyymiripsien. Lisäksi riittää sipaisu huulikiiltoa, muuten meikit saa laittaa lomailemaan.
Jos haaveilet helposta kesästä, käypäs varailemassa omat kauneus aikasi SpaLotuksen sivuilta.

Filtterit unohtui tästäkin mutta ei välitetä

          Lomaviikko numero kaksi on siis käynnissä ja edelleen ikkunan pesua riittää (kunhan sade lakkaa). Loppuukohan nämä koti hommat oikeasti ikinä…