EILEN, TÄNÄÄN, HUOMENNA

           

Kuva: Petri Mast Photography

                 Tuntuu ihan uskomattomalta, että kisoihin on enää vähän yli viikko aikaa. Viimeiset kolme salitreeniä enää jäljellä, ja sitten viimeistellään. Mihin se aika katosi? Yhtä aikaa tunne on ihana ja samalla vähän haikea. Iskeekö tämän jälkeen tyhjiö, mitä mä sitten teen? Sen pohdinnan aika ei kuitenkaan ole vielä. Nyt keskitytään lopputaikoihin.

             

   Viimeisen viikon aikana olen ehtinyt jo vähän astua prinsessamaailmaan. Yhteistyökumppanini Spa Lotuksen sairaanhoitaja Charlotte loihti minulle kauniit huulet ja avitti kurttuista otsaa parilla mesolangalla. Tästä on tehty ihan video, jonka Lotus julkaisee kisojen alla.
Blend Beautyn Laura on myös tehnyt tukkataikojaan. Lopputulos on täydellinen! Laura tekee myös kisapäivänä meikin ja kampauksen minulle.

Oikea prinsessaviikko on sitten ensi viikolla, jolloin laitellaan ripset, kynnet, sokeroidaan koko kroppa jne. Eli kunnon puunaus on vielä edessä ennen lavalle astumista. Ai alkaako jännittämään? Noooh, kieltämättä vatsan pohjassa vähän jo kihelmöi. Ehkä kuitenkin enemmän odotuksesta kuin jännityksestä, koska en oikeen osaa jännittää sellaista mistä ei ole kokemusta.

      

          Tänään oli ensimmäinen aamu koko dieetin aikana, kun tuntui etten jaksa nousta ylös ja jouduin siirtämään herätystä tunnilla eteenpäin. Olen aamuihminen, eikä aikaisetkaan herätykset yleensä hetkauta. Nautin aamun kiireettömyydestä ja rauhasta. Mutta nyt ei vaan pää noussut. Ja kun sen vihdoin sain ylös kammettua, kului aamutoimiin ihan tuhottomasti aikaa. Mä käyn todella hitailla. Olisko se kuitenkin ihan sallittua tässä vaiheessa.
Kieltämättä vähän on hermotkin olleet kireällä ja varsinkin kotona se valitettavasti purkautuu. Kodin ulkopuolella jaksaa vielä tsempata ja hymyillä edes jotenkin. Eilen sitten mies sai osakseen kunnon vuodatuksen kuinka väsynyt, yksinäinen ja hylätty olen, eikä kukaan auta tai tue ja hänkin vaan ajattelee itseään. Hyvin harvinainen purkaus minulta. En ole valittaja, nalkuttaja tai kitisijä. Nyt ei vaan enää asiat pysy omissa näpeissä ja se tuntuu vähän jopa pelottavalta. Ehkä elän tällä hetkellä miesmäistä putkiaivo elämää, koska on täysin mahdotonta tehdä useampaa asiaa kerrallaan ja se yksikin tuppaa jäämään kesken :)
 Onneksi tämä on ohimenevää ja tälle pystyy jo nauramaan muutaman viikon päästä.

                Tuo aikaansaavan ja jäsennellyn ajattelun palaaminen on yksi asia mitä kyllä odotan palaavaksi kisarutistuksen jälkeen. Tottakai siihen kuuluu myös se, että pirteys palautuu, ja jaksaa osallistua enemmän. Mutta muuten konkreettisia odotuksen kohteita on viikko kisojen jälkeen varattu risteily. Ihana päästä keväiseen (toivottavasti) Tukholmaan maleksimaan, syömään laivan kalaravintolaan ja juomaan se lasillinen ihanaa viiniä viinibaariin. Koen, että tuollainen pieni palkinto itselle on enempi kuin paikallaan.

Kuva lainattu netistä

                 Minulta on kyselty paljon, aionko jatkaa kisaamista tämän jälkeen ja mitkä on seuraavat tavoitteet. Voin rehellisesti sanoa, etten tiedä. Tässä asiassa elän fiiliksen mukaan, ja jos kipinä syttyy uudelleen, niin ehkä sitten. Mitä ja milloin, sitä en tiedä. Nyt ensin eletään kesä, ajellaan prätkällä, syödään jätskiä ja grilliherkkuja, ja toivottavasti otetaan paljon aurinkoa. Uusien suunnitelmien aika on sitten joskus. Tärkeämpää on elää nyt tässä hetkessä – matkahan on vielä kesken.