KAVERUUTTA JA TAKAPIRUJA

Kuva: Petri Mast Photography

                Viimeisiä viikkoja viedään ja panokset kovenee monessakin mielessä. On loppukirin aika. Monella alkaa pinna olla jo vähän kireällä, oma kunto saattaa arveluttaa, ehkä jo pientä dieetti väsymystäkin pukkaa aika-ajoin. Noi kaikki on mulle ainakin ihan tuttuja tunteita. Asioiden jäsentäminen alkaa olla jo vähän haparoivaa, siksi tämä kirjoittaminenkin tuntuu aika isolta ponnistukselta 😊

                 Käsitys ja mielipide omasta kropasta ja kunnosta saattaa mulla vaihdella parin tunnin välein. Hetki sitten kaikki näytti olevan hyvin, ei huolen häivää, ja sitten jo hetken päästä revin harmaita hiuksiani irti. Miksi toi takareiden rasva ei sula, roikkuuko mun peppu todella noin pahasti, olenko mä liian säikeinen? Ihan mittaamaton määrä kysymyksiä ja pienen pään sisällä lenteleviä kumipalloja täysin mielivaltaisesti. Enkä usko, että olen ainoa. Tämä kohta on sitä hermojen hallintaa. Kestääkö pää, leijutaanko jossain ihmemaassa vai kynnetäänkö kompostissa.  Joka suuntaan löytyy tönijöitä.

                                                                      Mistä apu sekoiluun?

            Mulla on todella upea tiimi takana, Team Power Fit Vantaa. Tiimiltä olen saanut parhaan henkisen tuen, ja he kääntävät mun valtoimenaan sinkoilevat ajatukset aina oikeaan suuntaan, jos meinaan lähteä epäilyksen tielle. Mun on todella tärkeää saada rehellistä palautetta ja välillä jopa tiukkaa ojennusta.

          Tiimin lisäksi olen löytänyt monia uusia tuttavuuksia lajin sisällä, ja osasta on tullut todella tärkeitä sparraajia ja kokemuksen vaihtajia. Vain dieetillä oleva voi ymmärtää toisen dieettiläisen mieltä ja mielenvaihteluita. Se mikä tässä on parasta, on se, että tässä kohtaa iällä ei ole väliä. Ajatusten vaihtoa ja yhteisiä posetreenejä on käyty niin oman ikäisten kuin junnusarjalaistenkin kanssa. Ja hauskaa on ollut.

Toki kaikki eivät niin halukkaita ole kokemuksia vaihtamaan tai ajattelemaan, että samassa veneessä ollaan. 

Anna Virmajoen posetreeneissä yhdessä ihanan kilpasiskon,
 Mervi Hietala, kanssa

Monenlaista vastaantulijaa

                Onneksi omalle kohdalleni on sattunut pääsääntöisesti vain aikuismaisia ja hyvät käyttäytymisnormit omaavia kilpasiskoja. Mutta on toki pari muutakin tielle osunut. Olen joutunut tilanteeseen missä huomaan, että minua arvostellaan päästä varpaisiin, punnitaan kuin metrin lenkkiä. Mitä lähemmäksi kisoja mennään, sitä useammin sitä tapahtuu. Tottakai jokaista kisaajaa kiinnostaa missä kunnossa kilpasiskot ovat, mutta tämäkin on taitolaji. On osattava tutkia toisen kunto huomaamatta tai ainakin nyt osattava peittää kasvoilta silkka kateuden, kauhun tai arvostelun inho. Nämä tilanteet on aika kaksijakoisia. Enitenhän ne kertoo arvostelijasta itsestään ja usein huonosta itsetunnosta. Itse ajattelen sen niin, että katso vaan ihan rauhassa, tiedän olevani ihan katseen kestävä. 

Viimeiset voiman rippeet käytössä

                     Se mikä on ollut itselleni hieman vaikea hallita, on ihmisten ymmärtämättömyys. Kuten tuossa kirjoitin, vain dieetillä oleva voi ymmärtää täysin toista dieettaajaa. Jostain syystä ihmisten on todella vaikea ymmärtää, että olen oikeasti väsynyt. Siis ihan oikeasti. En pikkuisen nuutunut, pikkuisen väsynyt, vaan ihan loppu. Siihen ei auta yhdet hyvät yöunet, tai huomenna on parempi päivä-heitot. Se tarkoittaa sitä, että käyn töissä, teen salitreenit, koetan jaksaa kotona edes hieman olla perheen kanssa. Mutta mä en jaksa tavata ihmisiä viikonloppuna tai iltaisin, siihen mä en vaan enää taivu. Yksi poikkeus tähän kaikkeen on, paras ystäväni, jonka seurassa minun ei tarvitse esittää olevani täydessä terässä. Riittää, että olen ja kuuntelen.

Pääsiäiseksi matkustan tyttäreni kanssa äidin luokse Ouluun, lepäämään. Ei pakollisia kotitöitä, pyykkäystä, velvollisuuksia. Eiköhän sen turvin sitten jakseta vetää viimeiset kolme viikkoa kunnialla läpi, edelleen hymyillen.

Hyvää Pääsiäistä siis kaikille!

SÄIHKETTÄ, KIMALLUSTA JA SALAMAVALOJA

Kuva: Petri Mast Photography

* Sisältää mainontaa

                  Otsikko kuulostaa ihanan glamouriselle, kuin suoraan Hollywoodista! Mutta sitähän yksi osa fitnesstä on, tarkoin rakennettua palapeliä, jossa saa säihkyä ja sädehtiä. Lavalla otetaan mittaa myös siitä, kuka erottuu parhaiten lookin ja esiintymisen osalta. Molempiin pitää panostaa niin aikaa kuin rahaa, ja molemmissa on paljon opittavaa. Mun viime viikkoihin on kuulunut säihkettä uuden yhteistyökumppanin muodossa ja salamavaloja treenikuvaussession ansiosta.

Kultajousi – paljon pienessä paketissa

           Kultajousi on uusi yhteistyökumppanini, joka minulla oli onni saada huolehtimaan kisakoruistani, yhdestä tärkeästä osasta kisalookia. Tunsin itseni lähes tähdeksi, kun maanantaina vierailin Citykäytävän Kultajousessa upean Emman luona valitsemassa sopivia koruja. 

          Liukuovista sisään astuessa uppoutuu heti valoon ja kimalteeseen, kuitenkin hyvin tyylikkäällä ja hienostuneella tavalla. Katselimme ja vertailimme eri vaihtoehtoja, mallasimme niitä bikineihin ja omiin kasvoihini ja kaulaani. Tärkeintä kisakoruissa on, että ne sopivat omaan tyyliin, eivät riitele biksujen kanssa ja taittavat upeasti valoa. Useista ihanista vaihtoehdoista löysin juuri ne mun näköiset korut. Kiitos Emmalle loistavasta palvelusta ja Kultajouselle yhteistyöstä <3

Kultajousen koru- ja kellovalikoimaan pääset tutustumaan tästä: https://www.kultajousi.fi/fi/

Strike a pose!

Kuva: Petri Mast Photography

Parisen viikkoa sitten järjestimme pienen kuvaussession Petri Mastin kanssa mun kotisalilla PowerFitillä. Halusin ehdottomasti taltioida tämän ehkä ”once in a lifetime”-kokemuksen ennen lopullista kisakuntoa. Halusin nähdä miltä luonnollinen minä näyttää siinä vaiheessa, kun se kova työ on tehty, mutta viimeinen silottelu ja blingaus vielä puuttuu.

Ennakolta jännitin kuvausta todella paljon, koska kokemukset kuvattavana olemisesta on vähäiset ja nekin kokemukset on valitettavan huonoja. Minulle on sanottu, että en ole lainkaan kuvauksellinen, kamera ei saa kasvoistani ja ilmeistäni otetta ja näytän luonnottomalta. Paras kommentti lienee, että näytät kuvissa ainakin 10 vuotta vanhemmalta ja jotenkin kärsineeltä. Ketä tahansa varmaan hieman jännittäisi asettua kameran eteen tällaisen arvostelun jälkeen. Onneksi en omaa kovin helposti lannistettavaa luonnetta, joten ei muuta kun tulta päin!

Kuva: Petri Mast Photography

Petri onnistui kuitenkin heti alkumetreillä luomaan tunteen, että kummemmin ei edes tarvitse ajatella poseeraavansa, vaan sain tehdä oman suoritukseni välittämättä kuvakulmasta tai muustakaan. Minä ”treenasin”, hän hoiti kuvat siinä sivussa kuin huomaamatta. Ja kas, sieltähän paljastui ihan luonnollisia ja rentoja kuvia, joihin itse olen erittäin tyytyväinen.  Eli jopa minusta saa hyviä kuvia, kunhan kameran takana on ammattilainen. Petrin sivuille pääset täältä: http://www.petrimast.com/fi/

Tällaista pientä puuhaa siis treenin ja dieetin ohessa menneiltä viikoilta. Se olisi enää 5 viikkoa ja Showtime!

ELÄMÄÄ PUUROKULHON YMPÄRILLÄ

 * Sisältää mainoksia

                Viime viikolla vieteltiin hiihtolomaa. Teki todella hyvää päästä kotiympyröistä pois ja elää muutakin kuin fitness-elämää. Matkasimme vahvistetulla porukalla Rukan talvisiin maisemiin, mukanamme myös molempien lasten kaverit.

                Loma tuli kaikilta osin hyvään saumaan. Kotona harvemmin ehtii oikeasti levätä, nyt sain myös sitä ”kun ei tarvitse tehdä mitään”-aikaa. On uskomattoman ihanaa istua hiljaisessa ja hämärässä mökissä takkatulen ääressä ja kuunnella koiran tuhinaa. Ei paineita siivoamisesta, pyykkäämisestä, aikatauluista.
Loman aikana tein kolme kevennettyä treeniä laskettelun ja muun ulkoilun lisäksi. Loman aloitti odotettu tankkauspäivä, jolloin maksan ja lihaksen glykogeenivarastoja täytetään eli syödään enemmän hiilihydraatteja.  Saattaa olla, että olin koko päivän yhtä hymyä, teki sen verran hyvää. Paino ei tankkauksessa noussut kuin parisen sataa grammaa ja seuraavien päivien aikana paino laski hieman yli kaksi kiloa. Eli tankkaus toimi kohdallani ihan täydellisesti.

                En kuitenkaan käytä tätä postausta hiihtoloma fiilistelyihin vaan enempi sellaiseen mikä teitä kiinnostaa 😊. Dieetin edetessä uteliaita kysymyksiä ja kommentoijia ympärillä riittää. Niinpä siis vastaan muutamaan paljon kyseltyyn tai kommentoituun asiaan.

Sulla on varmaan nälkä ihan koko ajan?

                   Mikä tahansa dieetti pitäisi suunnitella ja toteuttaa niin, ettei kokoaikaista nälän tunnetta olisi. Tottakai, kun kaloreita lasketaan alas, hetkellisesti keho tuntee nälkää, mutta sopeutuu pian. En siis kärvistele nälkäkurkena päivät pitkät, en todellakaan. 

Joskus on päiviä, jolloin nälkä saattaa yllättää, mutta siinä vaiheessa ruoka-aika on lähellä.

Onko teidän muu perhe jo ihan kypsiä tuohon?

               Tätä pitäisi varmasti kysyä muulta perheeltä. He syövät ihan omaa normaalia ruokaansa, elävät ihan normaalia elämää. Isoimpana muutoksena on se, että äidin saattaa oikeasti löytää illalla sohvalta television äärestä, eikä kodinhoitohuoneesta tai jynssämästä vessaa.
Herrani on ottanut aikaisempaa isompaa vastuuta perheen ruoan laitosta (myös minun ruokahuolto pelaa) ja koiran ulkoilutuksesta.
Ei mua ole eristetty omaan siipeen talossa, ainakaan vielä, joten eiköhän meillä kaikki ole ihan hyvin.

Miltä se tuntuu, kun pitää ajatella koko ajan mitä suuhun laittaa ja punnita kaikki?

                En syö kaikkia ruokia vaa’an kautta. Tiedän montako desiä voin laittaa hiutaleita puuroon, montako lusikallista on oikea määrä kypsää riisiä ja moneenko osaan kana-annokset jaetaan.  Jos teen vaikkapa lihapullia, punnitsen pullan ennen paistamista, ja teen kaikista saman kokoisia. Mutta mitään gramman tarkkaa nyppimistä en tässäkään harrasta. Tämä helpottaa sitten sen annoksen teossa. Kasvikset ja vihannekset? En todellakaan punnitse niitä. Kahvi? Tottakai juon ja paljon, lirauksella rasvatonta maitoa.

Reistaileeko terveys paljon?

              Jostain syystä ajatellaan, että fitness on aina terveyden kanssa leikkimistä. Me ihmiset ollaan erilaisia, toisen kroppa reagoi asioihin toisella tavalla kuin toisen. Naisella vaikuttaa hormonaaliset asiat vielä kaiken muun päälle, joista osa välittää ja osa ei.
Mun terveys ei ole reistaillut mitenkään mistä pitäisi olla huolissaan. Vastustuskyky on pysynyt hyvänä, aineenvaihdunta toimii, pääkin keikkuu tukevasti hartioiden päällä vaikka kaikki valot ei aina ihan päällä olekaan.  
Dieetin myötä palautuminen on toki hitaampaa, välillä jalat painaa aika paljon ja tavarat ja asiat unohtuu. On päiviä, jolloin on väsyneempi kuin toisina. Välillä tuntuu yksinäiseltä. Mutta olo on kuitenkin hyvä, en kärsi enkä riudu millään tavalla.
Oma, ja vain oma, mielipiteeni on, että jos dieetti käy terveyden päälle, tehdään jotain väärin ja pahasti.

Voitko antaa tuon sun ruokavalion mulle, niin saisin itseni kans tuollaseen kesäkuntoon?

                  Mietitäämpä hetki…en. Nyt en ole ilkeä, arvosteleva, inhottava tai mitään muutakaan, mutta kaikella rakkaudella, ei tätä kuntoa pelkällä dieetillä saavuteta. Ensin siihen on tehty hemmetin paljon kovaa työtä pohjalle, syöty pirusti ja kasvatettu lihasta. Vasta sen jälkeen sieltä voidaan kaivaa esiin tämä kunto. Jos mielit tällaiseen kesäkuntoon, aseta tavoite parin vuoden päähän, treenaa systemaattisesti ja päämäärätietoisesti.
Dieetit ja ruokavaliot ovat myös yksilöllisiä, ne suunnitellaan niin, että makrot ovat painoon, pituuteen ja tavoiteltuun lopputulokseen nähden optimaaliset.

Onko niitä kuvia pakko näpsiä koko ajan?

                On ja ei. Oma silmä ei näe tapahtuvaa muutosta peilin kautta samalla tavalla kuin jos katsot sitä kuvasta. Jotta näet oman kehityksen ja dieetin etenemisen eli kiristymisen, on vertailukuvien ottaminen tärkeää. Näin ei luo itselleen tunnetta, että junnaa paikallaan.
En ole koskaan ollut mitenkään kova peiliin tuijottelija, itseni ihailija, mutta kyllä nykyisin tulee välillä ihan pysähdyttyä peilin eteen. Minä olen oikeasti tuolla. Minä olen tehnyt hurjan työ noiden lihasten eteen mitkä alkavat selvästi näkyä. Uteliaisuus itseään ja omaa kehoaan kohtaan on hyvä asia, se pitää pyörät pyörimässä.

Miten sä kestät, mä en pystyis tuohon ikinä!

                    Jos tämä olisi helppoa, kaikki tekis tämän. Ihan kuten pyörällä ajon. Tämä harrastus ja laji vaatii todella paljon pitkäjänteisyyttä ja mielen lujuutta, tottakai määrätynlaisesta fysiikasta on etua. Tätä täytyy oikeasti haluta niin paljon, ettei kykene näkemään esteitä tai hidasteita.
Jostain syystä fitness on lajina sellainen, että lähes kaikilla on siitä mielipide. Sitä saa haukkua, sitä harrastavat lokeroidaan, sen lopputulosta ihannoidaan mutta silti sitä kritisoidaan. Naisten keskuudessa se aiheuttaa ivaa, selän takana puhumista, minkä usein kyllä luen silkaksi kateudeksi. Sori vaan naiset.
Jos harrastaisin hiihtoa, ei kukaan vaivautuisi kertomaan vankkaa mielipidettään ja arvostelemaan minua. Hiihtohan on todella hyvä harrastus. Mutta koska olen valinnut muokata kehoani ja saatan vielä itseni bikineissä ihmisten eteen, se on pöyristyttävää. Että kehtaa, aikuinen ihminen ja vielä äiti!
Jos se on minun valintani, se ei häiritse herraani, eikä saata lapsiani vaaraan, miksi minua pitäisi millään tavalla kiinnostaa muiden tuhinat? 

LOPPUKEVENNYS ELI BRUNSSILAHJAKORTIN ARVONTA!!

                Vaikka oma elämäni tällä hetkellä pyörii aamu- ja iltapuuron välissä, annan teille muille mahdollisuuden elämän suurimpiin nautintoihin, eli syömiseen!
Kerro instan tai FB:n kommenttikenttään mikä on sun elämän urheilukohokohta ja osallistut 4 hengen brunssilahjakortin arvontaan.
Lahjakortilla pääsette 10. tai 11.3 Salmiakka&Lakritsi-teemaiselle brunssille Ravintola LämpöönSuvilahteen.
Lahjakorttia ei voi vaihtaa rahaksi tai käyttää muuna ajankohtana.
Arvonta suoritetaan 7.3.2018.

Aurinkoista ja kirpsakkaa tulevaa viikonloppua!