IHANA JA ODOTETTU JOULU

 

Tunnustaudun jouluihmiseksi. Joulu on ollut jo lapsuudenkodissani suuri juhla, ja sitä on aina vietetty suvun kesken isosti. Joulusta on pelkästään lämpimiä ja ihania muistoja; yhdessäoloa, valmisteluita, odottamisen kutkutusta vatsanpohjassa ja perinteitä. Vietämme nykyisin joka toisen joulun pohjoisessa minun perheen ja sukulaisten kanssa, ja joka toisen täällä etelässä herrani perheen kanssa, jolloin kokoonnutaan meille. Tänä vuonna on vuorossa jäädä kotiin. On ihana laittaa joulua ja vaalia niitä lapsena opittuja perinteitä, seurata miten omat lapset nauttivat niistä yhtä paljon kun itse lapsena, mutta en silti kiellä ettenkö kaipaisi omia vanhempiani, sisaruksiani ja isomummoa jouluna. Oma perhe on kuitenkin oma perhe, ja ilman heitä joulu ei ole ihan täydellinen.

Jouluviikon puuhat

                Niin se tupsahti taas eteen, jouluviikko. Perinteisesti oman perheen joululahjat on vielä ostamatta, mutta lista on jo tehtynä.  Jätän aina lahjojen oston viime päiviin. Ihmiset ovat siirtyneet stressaamaan ruokakaupan puolelle, ja pahimmat tuuppijat on poissa tieltä. Yleensä ostokset saa tehdä ihan rauhassa ja liikkeissä on aikaa paketoidakin valmiiksi.  Mutta hei, kinkun ostin toissa päivänä! Sain koutsilta luvan syödä ja levätä jouluna, joten tottelevaisena aion tehdä niin. Lauantain pyhitän laatikoiden tekemiselle ja pikku leipomisille. Samalla juhlitaan kuopuksemme 11-vuotis synttäreitä omalla porukalla ja kootaan vähän Ikean meikkipöytää lahjaksi. Tyttäremme syntymä ihan joulun alla on lisännyt oman vivahteensa joulun viettoon, hän kun on henkeen ja vereen joulun lapsi, oikea tonttutyttö. Hänellä joulun hypetys alkaa jo marraskuun puolella ja kasvaa valtaviin mittoihin jouluun mennessä. Mitään ei saa unohtaa, jättää pois tai muuttaa. Tästä pitää oma joulutonttumme huolta.
Joulun aika on meidän perheen yhteistä aikaa, jolloin ei ole mihinkään kiire. Jep, joulusta ei stressata, vaikka tekemistä onkin paljon. Kaikki on kuitenkin mielekästä yhdessä tekemistä, siitä me nautitaan.

Vielä nyt alkuviikosta oli tarkoitus tehdä pari kunnon treeniä ja aloitella lepoviikkoa sitten loppuviikolla. Eilen kuitenkin kroppa ja pää päätti salilla toisin, eikä treenistä tullut yhtään mitään. Kieltämättä kova treenitahti tuntuu kropassa ankarana väsymyksenä ja lepo tulee todella tarpeeseen. Ja hyvä tässä on varmaan myös tankata, koska sitten se alkaa, se pelottava dieetti.

Jotain myös itselle
                Omat joululahjat olen toki jo hoitanut 😊. Kisabiksut valmistui juuri sopivasti, ja nyt odotan niiden saapumista innolla. Kuvat ja video oli ainakin niin mahtavat, että säihkeestä ja blingistä tämä ei kiinni tule jäämään.
Varmuudeksi shoppasin myös vähän uutta treenivaatetta, jos vaikka sattuisi niin, ettei tontut olisi hoksanneet tätä kohtaa huomioida. Pakettia odotellessa. Eniten odotan kuitenkin sitä kiireetöntä yhdessäoloa ja kun tehdään ei mitään. Ehkäpä jo jonkun aikaa kadoksissa ollut unikin löytää taas takaisin, ja saisi nukuttua muutaman yön ilman yöllisiä aivotyöskentelyitä.

 

Antamisen ilo tuo joulumielen

                Oman perheen lisäksi olen perinteisesti aina lahjoittanut jotain vähävaraisille perheille tai muuten erityistilanteessa oleville lapsille. Tänä vuonna erityishuomion sai luonnollisesti oma tukityttömme. Hänen lisäkseen pääsin täyttämään pienen 9-vuotiaan pojan toiveen omasta sinisestä rannekellosta sekä yksinhuoltajaäidin lahjatoiveet kahdelle lapselleen, vähän vaatetta ja lelut. Tiedän, että kaikkia en voi auttaa, mutta se pienikin apu on tärkeä. En tunne itseäni mitenkään erityiseksi hyväntekijäksi, mutta fiilistelen sitä tunnetta, kun lapsi aukaisee lahjan ja saa sen ilon tunteen. Se tekee minut onnelliseksi.

Leppoisaa Joulua kaikille. Syökää, levätkää ja nauttikaa yhdessäolosta. Nämä hetket on kultaa kalliimpia. Levätyn ja tankatun joulun jälkeen sitten potkaistaan uusi treeniputki tulille ja aletaan odotella näkyviä tuloksia 😉

 

TIEDÄTKÖ MIKÄ TEKEE SINUSTA AINUTLAATUISEN

              Tätä asiaa olen pyörittänyt päässäni tässä pari viikkoa. Olen koettanut kaivaa omia vahvuuksia esiin ja ottaa niitä käyttöön, ruokkinut niillä sisäistä epävarmaa pikkutyttöä. Olen hypännyt omalta mukavuusalueeltani ulos ryminällä ja käynyt tässä parin viikon aikana kolmissa posetreeneissä. Onko teillä koskaan sitä tunnetta vatsanpohjassa, kun tuntuu että se kääntyy ympäri silkasta epävarmuudesta? Tai ette vaan kehtaa tehdä jotain asiaa, koska uskot näyttäväsi tosi nololta? Poset on mulle niitä tilanteita. Ymmärsin, että jos en pääse epävarmuudestani eroon, en voi ikinä oppia tai antaa itselleni edes mahdollisuutta oppia. Koska näytän tyhmältä, koska en osaa, koska kaikki arvostelee. Ymmärsin, että nyt on aika kaivaa oma ainutlaatuisuus esiin, jos sellainen on, ja lopettaa vikinä.

Mitä on ainutlaatuisuus?

             

 

        Ainutlaatuisuus on mun mielestä sitä, mikä erottaa minut sinusta, muista ihmisistä. Ne on ominaisuuksia tai asioita, joita pitäisi tunnistaa itsestään ja olla niistä ylpeä. Ainutlaatuisuus pitää sisällään niin hyviä kuin huonoja puolia. Kyse on siitä, miten valjastaa ne käyttöön, oppii niitä hallitsemaan ja niissä kehittymään. Ainutlaatuisuus on niitä asioita, jotka saa hehkumaan.
Osaatko kertoa itsestäsi kolme asiaa mitkä tekee susta ainutlaatuisen, jos kysyn? Tuleeko ne tuosta vaan, vai joudutko miettimään?

 

 

Askeleet eteenpäin

              Pohdin ensin näitä juttuja omassa blondin päässäni, pyörittelin, hylkäsin ja tuskastuin. Sitten hoksasin, että aina voi kilauttaa kaverille. Niinpä tein kotona gallupin ja kysyin muulta perheeltä, mitkä ominaisuudet tekee minusta ainutlaatuisen.  Päädyin kysymän muutaman perus kysymyksen ja etsimään omaa ainutlaatuisuuttani niiden avulla.
Vastaajina toimi Jessica 11v, Valtteri 15v ja herrani Tero. Vastasin näihin kysymyksiin myös itse.

Mikä on minussa parasta?
J: Se, että välität. Sä välität kaikista ihmisistä aina. Ja olet paras äiti.
V: Se, että olet mun äiti. Ei vois olla parempaa.
T: Olet huomioonottava, helposti lähestyttävä ja söpö.

Minä: Positiivisuus ja avarakatseisuus, suuren suuri sydän

Mikä on minussa huonointa?
J: Ärsyynnyt aika helposti
V: Liika ja turha huolehtivaisuus
T: Aamuyrmyily. Jossain tilanteissa olet erakko, sellainen ”anna mun olla rauhassa”- tyyppi.

Minä: Ujous, itseni vähättely

Mitkä asiat tekevät minusta hyvän urheilijan?
J: Jaksat treenata ja otat aina treenit tosissaan, et unohda lähteä treeneihin, etkä luovuta ikinä.
V: Hullu treenaaja, jumalaton into, löydät aina aikaa treenille.
T: Tahdonvoima, näyttämisenhalu, periksiantamattomuus ja se, että urheillessa saat olla itsekäs vastapainona muuten kokoaikaiselle avulaisuudelle muita kohtaan.

Minä: Periksiantamattomuus ja äärettömän luja tahto, usko omaan tekemiseen ja halu kehittyä koko ajan.

Onko minussa jotain hassua?
J: Naurat erikoisille asioille. Sun hassu on erilainen kuin muilla
V: Oululaisuus
T: Ei osaa (tai uskalla) sanoa

Minä: Nolostelen aika outoja juttuja ilman sen kummempaa syytä, outo huumori.

Mitkä asiat erottaa minut muista ihmisistä?
J: Treenaaminen on erilaista kuin muilla, paljon tavoitteellisempaa. Et anna esteiden rajottaa tekemisiä ja uskallat kertoa mielipiteet.
V: Oot erittäin kiltti ja sanot asiat aina suoraan. Se on tosi hyvä.
T: Söpöys ja suloisuus. Tunteikkuus näkyy ilmeissä ja kuuluu äänessä, se on valloittavaa.

Minä: Uskallan olla oma itseni ja rakastan itseäni juuri tällaisena vahvana mutta yhtä aikaa haavoittuvaisena. Ehkä pieni positiivinen hulluus.

            Olen joskus saanut palautetta itsenäni olemisesta. Minua on pyydetty olemaan vähemmän itseni ja ottamaan joku toinen rooli. Ihmisten keskellä täytyisi olla pidättyväisempi, virallisempi. Ehkä niin, mutta ei sovi minulle. Minä en voi olla kukaan muu, tai ottaa kenenkään muun roolia. Silloin huijaisin niin ympäristöäni kuin itseänikin. Minä olen minä ja ainakin elämäni tärkeimmät ihmiset pitävät minua ainutlaatuisena. Niin pidän minäkin tästä eteenpäin. Pidä sinäkin itseäsi, sillä sitä sinä olet. Kysy vaikka 😊